Kuka maksaa laadausaseman sähköstä asunto-osakeyhtiössä?

Oman kulutuksen laskuttaminen, kiinteiden kustannusten jakaminen

Taloyhtiön latauspisteessä auton lataava henkilö maksaa suurimmassa osassa tapauksista itse kuluttamastaan sähköstä, kun taas latausjärjestelmän kiinteät kustannukset — kuten liittymä, laturi ja huolto — jaetaan omistajien kesken sen mukaan, mitä omistajien kokous on niistä sopinut. Tämä ero kulutuksen ja kiinteiden kustannusten välillä toistuu käytännössä joka ratkaisussa, jonka taloyhtiö valitsee latauspisteille: se, joka ajaa ja lataa, maksaa kWh:t; se, joka on osaomistaja, osallistuu itse järjestelmän kustannuksiin, vaikka hänellä ei olisi sähköautoa.

Se, miten kulutus tarkalleen mitataan ja kohdistetaan, riippuu taloyhtiön valitsemasta teknisestä ratkaisusta. Jaetussa liittymässä, jossa on useita latauspisteitä, kulutus mitataan yleensä erikseen per latauspiste, jotta lasku voidaan jakaa sen mukaan, kuka on tosiasiassa latautunut. Latauspisteessä, joka on liitetty yhden omistajan omaan liittymään, laskutus kulkee usein yksinkertaisesti tämän omistajan omalla energiasopimuksella. Se, kumpi vaihtoehto on kyseessä ja mitä sopimuksia siihen liittyy, vahvistetaan normaalisti taloyhtiön kokouksen päätöksessä latausinfrastruktuurista.

Mitä RVO ja ACM kuvaavat tästä

RVO kuvaa sähköautoilua ja latausinfrastruktuuria käsittelevillä sivuillaan teknisiä vaihtoehtoja, joilla taloyhtiö voi rakentaa latauspisteitä, mukaan lukien ratkaisut jaetulla liittymällä ja alamittauksella per latauspiste, ja selittää, miksi tämä valinta on ratkaiseva sen kannalta, miten kulutus voidaan myöhemmin kohdistaa. Sen lisäksi on olennaista, että taloyhtiö, joka toimittaa sähköä yksittäiselle jäsenelle, joutuu Kuluttaja- ja markkinaviraston (ACM) energiaa ja edelleentoimitusta koskevien tietojen mukaan noudattamaan sääntöjä, jotka koskevat sähkön edelleentoimitusta yhden rakennuksen tai kiinteistön sisällä; tämä vaikuttaa siihen, miten taloyhtiö saa laskuttaa todellisen kulutuksen latauspisteen käyttäjältä.